Erämaan viimeinen
Nukkuu korpi, ja nyt, aatoksissain minä matkaa teenYli metsien, uinuvan veenKuutar taivaan yön valaiseeMaalaa maiseman, pohjoisen siimeksen
Unta onko tää,Vai kuolema jossa palata sinne saan missähiillos jo luovuttaa lumen allaKun astun maailmaan, erämaan aikaan
Ensilumi satoi kahdestiMaalasi sieluni taulun
Tää jylhä kauneus ja ääretön yksinäisyysLapsuuteni metsän, taivaanKaikuu se haikeus halki tän matkanAamun tullen yö tarinansa kertooJylhä on kauneus ja ääretön yksinäisyyteniSitä henkeensä halajaaKehtoni hauta, hautani paikkaErämaan viimeinen on
Minne katosivat muutSuon noidat, neidontornitJa varjoissa havisevat puutKielon istutin ikihankeenHiljaisuuden tultua luotin tulevaan
Ensilumi satoi kahdestiMaalasi sieluni taulun
Tää jylhä kauneus ja ääretön yksinäisyysLapsuuteni metsän, taivaanKaikuu se haikeus halki tän matkanAamun tullen yö tarinansa kertooJylhä on kauneus ja ääretön yksinäisyyteniSitä henkeensä halajaaKehtoni hauta, hautani paikkaErämaan viimeinen on