Kuolleen pojan runo
Syntyi hiljaisuudesta,hiljaisuus on täynnä sitä.Täydellinen konsertti,parhain ystäväni.Niin paljon jonka vuoksi elää,niin paljon jonka vuoksi kuolla;Jos sydämelläni vain olisi koti
Laula mitä et pysty sanomaan,Unohda mitä et voi soittaa.Kiiruhda uppoutumaan kauniisiin silmiin.Kävele runouteni joukossa,tämä kuoleva musiikki-on rakkauskirje-ei kenellekään.
Älä koskaan huokaile paremmasta maailmasta,Se on jo sävelletty,soitettu ja kerrottu.Jokainen ajatus jonka kirjaan musiikkiin,Jokainen on toive yölle.
Kirjoitti pimennykselle,kirjoitti neitsyeelle;Kuoli puutarhassa olleen kauneuden puolesta.Loi valtakunnan,tavoitteli viisautta;Epäonnistui jumalaksi tulemisessa
Älä koskaan huokaa...
"Jos luet tämän rivin,älä muista kättä joka sen kirjoitti;Muista vain säe,lauluntekijän pyyntö ilman kyyneliä,Sillä olen antanut tälle sen voiman ja siitä on tullut ainoa vahvuuteni,Lohduttava koti,äidin syli,mahdollisuus kuolemattomuuteenJossa olevainen tahtoi tulla väristykseksi jota en koskaan tuntenut.Suloinen piano kirjoittaa elämäni"
"Opeta minulle intohimoa sillä pelkään että se on poissa,Näytä minulle rakkautta,pitele hyljättyä.Niin paljon enemmän tahdoin antaa niille jotka rakastavat minuaOlen pahoillani.
Aika kertoo(nämä katkerat jäähyvästit)En enää elä häpäistäkseni minua tai sinua.
Ja sinä...Toivoisin että en ajattelisi sinua enää..."
Yksinäinen sielu...Valtameren sielu
Pesma Mrtvog Dečaka
Rodjen u tišini, ona me ispunjava.Savršeni koncert, moj najbolji prijatelj.Toliko toga za šta bih umro, toliko toga za šta bih živeo;kada bi samo moje srce imalo dom.
Pevaj ono što ne možeš reći,zaboravi ono što ne možeš da odsviraš.Željan da utonem u prelepe oči.Hodaj u mojoj poeziji, ovoj muzici koja umire-mom ljubavnom pismu nikome.
Nikada ne uzdiši za boljim svetom,Već je iskomponovan, odsviran i izrečen.Svaka misao u muzici koju pišem,sve je želja za noć.
Pisao sam za pomračenje, pisao za devicu;umro za lepoticu, onu u bašti.Stvorio kraljevstvo, postigao mudrost;nisam uspeo da postanem bog.
Nikada ne uzdiši...
"Ako pročitaš ovaj stih, ne seti se ruke koja ga je napisala; seti se samo stiha, plača pesnika, onog bez suza; ono što sam uložio u ovo je snaga i to je postala moja jedina snaga.Utešan dom, mačino krilo, šansa za besmrtnostgde je biti poželjan postalo uzbudjenje koje nikada nisam osetio.Sladak klavir ispisuje moj život".
"Nauči me strasti, jer se plašim da je nestala;pokaži mi ljubav, prihvati usamljenika.Ima toliko toga što bih želeo da dam onima koji me vole. Žao mi je.
Vreme će reći(ovaj gorki rastanak)Neću više živeti da sramim ni tebe ni sebe.
A ti...Želim da prestanem da te volim..."
Usamljena duša... Duša okeana