Hän ei kävele koskaan
Hänen kasvonsa on veistetty marmoristaHänen vatsansa on norsunluutaJa kun kosketan hänen niskaansaEn mieti mitään muutaHänen kätensä tietävät mitenTehdä pyytteettömästi hyvääHänen silmänsä ovat suotaUpottavaa ja niin syvää
Hän ei kävele koskaanMutta sielunsa viilettääKuin villi intiaaniVuorenrinnettä välkkyvääHän ei kävele koskaanSe vain unissa onnistuuMutta tärkeämpää onkinHänessä kaikki se muu
Hänen hiuksensa on punottu köysinippuHänen selkänsä on silkkipuutaJa kun sivelen hänen otsaansaEn kaipaa mitään muutaHänen huulensa ovat niin todetJa ne kuiskivat hellyydestäOlen oppinut hänen kanssaanIhaninta ihmisestä
Hän ei kävele koskaan...
Hän ilman jalkoja juokseeHän nauttii ja iloitseeEnemmän kuin moni niistäJotka oikeasti kävelee
Hän ei kävele koskaan...