Kärähtäny kylä
Uamun harmoossa usvassa ku taevaalta tulj’ mustoo vettäKylä makas tuhkan seassa, ei olluna elossa kettääOn sotajookot jo poestuna ja rannassa vuan tervavenePappi käjet ristissä noetuu ”on se nyt vuan perkele”
On taesto verinen luantuna ja kylän immeiset kuatunaEi kuulu iänj´ sotarumpujen, ei soe laalu kaanis lintujenRaaniot tuhkassa seisoo, kalaman käry haesooVerj’ peittää routasen muan ja uutta elloo oottoo sua
Viitakemies kuakin selässä istuu, kahtoo kylän raanioetaTuijottaa alas tyhjyyteen, kaekki näättää vitun aatioltaPappi mannaa elämän helevettiin, kirroo suuren herranPyytää lohtuva piäpirulta tämän yhen ja aenoon kerran
Kirroon sinnuu luojoo, ku kiusoot minnuu ruojooTuska valtoo syvämmen ku kuolo korjoo sattooVerj’ täättää muan, kaekki elävä kattoo