Näkyvän Valon Olennot
Lintuina liidettiin aikamme taivasta päin.Kaartui se korkeena, päivät niin pitkinä näin.Kaikki puhui meille kieltä ajatonten,tuulet keikkui oksistoissa lempeimmillään,maailma, se paikka oli vasta syntymäisillään.
Ja kun sen ihmeen muistanon mieli levotonsydän rauhatonja niin kuin taulu raamitonlaulu soinniton
Muuttui se maailma, raskaaksi siipemme sai.Lankesi varjoja, matkamme keskeytyi kai.Kaikki puhui yhteen ääneen vierain kielin,tuulet riehui vieden lehdet mukanansamaailma, se paikka oli melkein loppumaisillaan.