Taivaanääreläiset
Kun olit sanonut, mitä sanoit,kuulintuhannen ovenvarjoisilla käytävillä vääjäämättä sulkeutuvan.Kun olit sanonut,mitä sanoit, näin risteytyvän teiden mutkiinlakastuvantuhannen tienviitan.
Ja räpäytit vain silmiäsi, katsoit hetken muuallekun sukupolvia kuoli ja kaupungit sortuivat.
Väistyköön päivät ja kalvetkoon kuut,riittäköön rakkaus vainaamuun.Sulkekoon kuolema pettäjäin suut,en usko rakkaudenhaamuun, kalpeaan.
Kun olit sanonut mitä sanoit,minun sisälläni kuolijoku lapsi, joka uskoi loputtomaan maailmaan.Kun olit sanonut mitä sanoitolin vapaa tänne kulkemaan,missä jokainen on kohtalonsa kanssa yksinään.
Siitä päivästä jäi pala hajoavaa taivasta kurkkuusija otsallesi kuutamosta sirpale,siitä päivästä jäi merentumma laine silmäkulmiisija tuulenpesä asunnoksi kylmyyden.