Kun levälautat yöllä satamaan vyöryyHän tuleeko katsomaan?Ja pullopostinsa paleleeVihreä kaulaansa valeleePoika ei oota, hän sukeltaaja pulloaan koettaa tavoittaaEi kalat kannaHän vajoaa sen voimakentän vankilaanVeden valtakuntaan
Hän näki siellä taivaanJa se meri olikin pohjatonSokaisi ja kietoi hänetmaailma, joka siellä on
Ei ole huolta, ei pimeääMaan paine uupuu ja häviääNiin suuri onni!Ja satuun jää sylissään meriheinää.
Quand les couches d'algue envahissent le port dans la nuitViendra-t-il regarder ?Et son message en bouteille prend froidLe vert lui enduit son colLe garçon n'attend pas, il plongeEn essayant de regagner sa bouteilleLes poisson ne le portent pasIl s'enlise vers la prison de son champ de forceVers l'empire de l'eau
Il a vu là-bas un cielEt cette mer s'est avérée sans fondIl s'est aveuglé et enlacéPar le monde qui s'y trouve
Il n'y a pas de soucis, pas de noirLa pression de la terre s'affaiblit et disparaitUn si grand bonheur !Et il reste dans le conte avec du foin des mers à son giron.