Poika
Kun levälautat yöllä satamaan vyöryyHän tuleeko katsomaan?Ja pullopostinsa paleleeVihreä kaulaansa valeleePoika ei oota, hän sukeltaaja pulloaan koettaa tavoittaaEi kalat kannaHän vajoaa sen voimakentän vankilaanVeden valtakuntaan
Hän näki siellä taivaanJa se meri olikin pohjatonSokaisi ja kietoi hänetmaailma, joka siellä on
Ei ole huolta, ei pimeääMaan paine uupuu ja häviääNiin suuri onni!Ja satuun jää sylissään meriheinää.