Loituma "Viimesen kerran" lírica

Traducción al: EN

Viimesen kerran kun kotuani lährin
pappa se poloki jalakaa.
Mamma se itki ja ikkunasta sano, että
nyt se sun surusi alakaa.

Viimesen kerran kun kotuani lährin niin
hilijoolleni minä itkin,
ku mun on luotu kulukemahan näitä
maailman rantoja pitkin.

Viimesen kerran kun kotuani lährin
kantaen renttujani
kaikki ne poijat jokka vastahani tuli oli
vanhoja henttujani.

Ja mitä sinä tulit narraamhan
kun olin vielä lapsi,
mikset sä antanu vanheta ja
tulla taitavaksi.

Ja mitä sinä tulit narraamhan ja
surua mulle tuomhan,
mikset sinä pysyny kotona sen
hyvän äitees luona.

Ja mitä sinä tulit narraamhan mun
syräntäni nuorta,
kun saatit mun surua kantamhan
kun raskasta santavuorta.

Kun minä olsin piennä kuollu
kummini kapalolle,
niin en olsi joutunu sinne
maailman hartijoolle.

For the last time I left my home
Daddy was stamping his feet.
Mommy was crying and said from the window,that
Now your misery will begin.

For the last time I left my home,
I was crying quietly,
Now as I have been made to wander in
These strands of the world.

For the last time I left my home
Carrying my clothes
All those boys coming across me
Were my old dates.

And for what did you come and fool me
When I was just a child,
Why didn't you let me grow old
And become skillful.

And for what did you come to fool me and
Bring me misery,
Why didn't you stay home with
Your good mother.

And for what did you come and fool my
Young heart,
When you made me bare misery
Heavy like a sand mountain.

If I had died when I was a child
In my godparent's swaddle,
Then I hadn't been thrown
There in the shoulder of the world.