Viimesen kerran
Viimesen kerran kun kotuani lährinpappa se poloki jalakaa.Mamma se itki ja ikkunasta sano, ettänyt se sun surusi alakaa.
Viimesen kerran kun kotuani lährin niinhilijoolleni minä itkin,ku mun on luotu kulukemahan näitämaailman rantoja pitkin.
Viimesen kerran kun kotuani lährinkantaen renttujanikaikki ne poijat jokka vastahani tuli olivanhoja henttujani.
Ja mitä sinä tulit narraamhankun olin vielä lapsi,mikset sä antanu vanheta jatulla taitavaksi.
Ja mitä sinä tulit narraamhan jasurua mulle tuomhan,mikset sinä pysyny kotona senhyvän äitees luona.
Ja mitä sinä tulit narraamhan munsyräntäni nuorta,kun saatit mun surua kantamhankun raskasta santavuorta.
Kun minä olsin piennä kuollukummini kapalolle,niin en olsi joutunu sinnemaailman hartijoolle.