Eppu Normaali "Murheellisten laulujen maa" lírica

Traducción al: EN FR SV

Syyttömänä syntymään
Sattui hän
Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
Jossa jo esi-isät
Juovuksissa tottakai
Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai

Perinteisen miehen kohtalon
Halus välttää poika tuo
En koskaan osta kirvestä
Enkä koskaan viinaa juo
Muuten juon talon

Lumihanki kutsuu perhettä talvisin
Vaan ei tahdo tehdä koskaan lailla isin
Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa
Hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa
Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
Ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
Kohti laukkaa, viina kauppaa

Sen miehen epätoivoon ajaa
Kun halla viljaa korjaa
Keskeltä kylmän mullan hiljaa
Kylmä silmä tuijottaa
Kun kirves kohoaa

Keskeltä kumpujen
Mullasta maan
Isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
Joka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää
Ei mittaa järki eikä kärkimäärä
Joka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
Ja kiinni pysyvät taivaan portit
Einari Epätoivosta ne kertovat

He happened to born
As an innnocent
In this cold norther land
Where even the ancestors
While being drunk, of course
Beat up the wifes, the children, if they catched them

Traditional man’s fate
That boy wanted to avoid
“I’ll never buy an axe
And I’ll never drink liquor
Or else I’ll drink the house”

At winter the snowbank calls the family
But he doesn’t want to ever do like dad did
But when there’s no job to get at the recruitment
Fate’s palm makes him drink alcoholic beverage
That’s how Turmiola’s Tommi wakes from the dead again
And the ways of the masters grip at the farmhand
Straight ahaed, to the liquor store

It drives that man into desperation
When frost collects the crop
Silently from the middle of cold dirt
A cold eye stares
When the axe rises

From the middle of the mounds
From the dirt of the earth
Fathers watch their sons with pride
Joblessness, liquor, an axe and a family
A snowbank, a police and the last mistake

This land of thousands mournful songs
In which’s thousands of lakes you may run
Distant people whose amount of self-pity
Can’t be measured in sense or in amount of tips
In which’s songs the life’s aces are lost
And the gates of heaven stay closed
They tell about Einari Epätoivo