Murheellisten laulujen maa
Syyttömänä syntymäänSattui hänTähän maahan pohjoiseen ja kylmäänJossa jo esi-isätJuovuksissa tottakaiHakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai
Perinteisen miehen kohtalonHalus välttää poika tuoEn koskaan osta kirvestäEnkä koskaan viinaa juoMuuten juon talon
Lumihanki kutsuu perhettä talvisinVaan ei tahdo tehdä koskaan lailla isinMut kun työnvälityksestä työtä ei saaHälle kohtalon koura juottaa väkijuomaaNiin Turmiolan Tommi taas herää henkiinJa herrojen elkeet tarttuvat renkiinKohti laukkaa, viina kauppaa
Sen miehen epätoivoon ajaaKun halla viljaa korjaaKeskeltä kylmän mullan hiljaaKylmä silmä tuijottaaKun kirves kohoaa
Keskeltä kumpujenMullasta maanIsät ylpeinä katsovat poikiaanTyöttömyys, viina, kirves ja perheLumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
Tämä tuhansien murheellisten laulujen maaJoka tuhansiin järviin juosta saaKatajainen kansa, jonka itsesäälin määrääEi mittaa järki eikä kärkimääräJoka lauluissa hukkuvat elämän valttikortitJa kiinni pysyvät taivaan portitEinari Epätoivosta ne kertovat