Hiljaisuuden ääni
Hei pimeys, vanha ystäväniOlen tullut taas puhumaan kanssasiKoska pehmeästi hiipivä visioJätti siemenensä kun nukuinJa visio joka istutettiin aivoihiniPysyy yhäHiljaisuuden äänessä
Levottomissa unissa kävelin yksinkapeita mukulakivi katujaAlla katuvalon sädekehänKäänsin kaulukseni kylmään ja kosteaanKun silmiini iskettiin neonvalojen välähdykselläJoka halkaisi yönJa kosketti hiljaisuuden ääntä
Ja alastomassa valossa näinKymmenentuhatta ihmistä, ehkä enemmänIhmisiä puhumassa ilman puhumistaIhmisiä kuuntelemassa ilman kuuntelemistaIhmisiä kirjoittamassa lauluja joita äänet eivät koskaan jaaJa kukaan ei uskaltanutHäiritä hiljaisuuden ääntä
"Typerykset", sanoin minä, "te ette tiedäHiljaisuus kuin syöpä kasvaaKuunnelkaa sanojani niin saatan opettaa teitäOttakaa käteni niin saatan yltää teihin"Mutta sanani, kuin hiljaiset sadepisarat putosivatJa kaikuivat hiljaisuuden kaivoissa
Ja ihmiset kumarsivat ja rukoilivatNeonjumalalle jonka he tekivätJa kyltti väläytti varoituksensaJa sanat jotka se muodosti
Ja kyltti sanoi"Profeettojen sanatOn kirjoitettu metrojen seiniinJa vuokratalo halleihinJa kuiskasi hiljaisuuden ääni"
O Som do Silêncio
Olá, escuridão, minha velha amigaVim falar com você de novoPorque uma visão veio suavementeDeixando suas sementes enquanto eu estava dormindoE a visão que foi plantada no meu cérebroAinda está aliDentro do som do silêncio
Em sonhos agitados, andei sozinhoRuas estreitas de paralelepípedosDebaixo do resplendor de uma lâmpada de ruaVirei meu colarinho para o frio e para a umidadeQuando meus olhos foram perfurados pelo lampejo de uma luz de neonQue cortou a noiteE tocou o som do silêncio
E na luz nua eu viDez mil pessoas, talvez maisPessoas conversando sem falarPessoas ouvindo sem escutarPessoas escrevendo músicas que vozes nunca cantaramE ninguém ousavaPerturbar o som do silêncio
"Tolos", disse eu, "vocês não sabemO silêncio cresce como um câncerOuçam minhas palavras e poderei ensinar vocêsPeguem minha mão e poderei alcançar vocês"Mas minhas palavras caíram como gotas de chuva silenciosasE ecoaram pelos poços de silêncio
E as pessoas se curvaram e rezaramPara o Deus de neon que elas criaramE a placa piscou seu avisoE as palavras estavam se formando
E a placa dizia,"As palavras dos profetasEstão escritas nas paredes do metrôE nos corredores dos cortiçosE sussurradas no som do silêncio"