Plavo (azurno)
Imat ćeš oči svog ocaI njegovu tuguBezvremenska šutnja koja se probija krozPlimu na zalasku suncaDoći ćešS septembarskim mjesecomKoji će izlijevatiSvoje mlijeko u meneI ja ću te voljetiKao što se događa u bajkama, zauvijek...
Čekat ću teBez da ću igdje otićiKao što to čine laste u zrakuNa svojoj zemljiKoja postaje starija, aliKoja bdijenji druge godine plesajućiSanjajućiDok blago svijetlo s istokaOsvjetljava nadu i šikareI nebo je tako...plavo...Plavo...
Imat ćeš knjige, sandale i bujoleSretna sjećanjaImat ćeš crnu kosu, kao mojuAli znam, iznenada ti ćešOdletjetiDo dalekog otokaU jedan gradJednog dana i ja ću to isto učinitiLjubavi mojaJer sunce ne može zaboraviti mjesec
Čekat ću tePrije ili kasnjeTi ćeš doći, bez bukeOsjetit ću teI ti ćeš ostatiDok lišće sada mijenja bojuU mojoj državi koju još ne poznaješGdje jesen miriše kao prženi kestenI nebo je tako...plavo!
Kao dah životaKoji otvara prostoreI poziva te da se smiješI kada to ne želišOvaj zaljubljeni vjetarKojeg ćeš, također, i ti uzdisatiKojeg ćeš i ti uzdisati...
I onda ću se usuditi da te čekamJoš maloI obećavam ti da ćeš kroz prozore vidjetiNebo tako...plavoPlavo...Nebo tako plavo...
Sininen
Sinulla on isäsi silmät ja hänen surumielisyytensäHiljaisuus ilman määräaikaa,joka leviää vuoroveteen ja auringonlaskuun
Ja sinä saavut sadonkorjuun aikaanJa kuu, joka vuodattaa maidon päälleniJa minä rakastan sinua niin kuin saduissa, ikuisesti
Ja minä odotan sinua ilman että olisin lähdössä minnekäänNiin kuin pääskyset lentävät jo ilmassaJa minun maassani, joka vanhehtuu,mutta toisen ajan jäljet, joissa tanssien unelmoiSillä aikaa kun herkkä valo idästä valaiseetoiveet ja kasvit aamunkoitteessaJa taivas on niin.. sininen
Aukaiset kirjat, sinulla on sandaalisi ja ämpärisiValoisat muistosiHiuksesi ovat mustat kuten minunkinMutta tiedän heti, että sinäkin lennät poisKaukaiselle saarelle, kaupunkiinNiin kuin minäkin tein kerranRakkaani, koska aurinko voi unohtaa kuun
Ja minä odotan sinuaEnnemmin tai myöhemmin sinä saavut hiljaaJa minä kuulen sinut ja sinä jäät tähänSillä aikaa kun lehdet vaihtavat väriäänMaassani, jota sinä et vielä tunneja jossa syksy tuoksuu paahdetuilta kastanjoiltaJa taivas on niin…sininen
Ja niin kuin elämän henkäys, joka tuulellaan aukaisee ikkunaluukutkinJa kutsuu sinut hymyilemäänSilloinkin kun et edes haluaTämä rakastava tuuli, jota sinäkin myös hengität…jota sinäkin hengität
Ja vielä minulla on rohkeutta odottaa sinuavielä vähän kauemminJa lupaan näyttää sinulle ikkunasta kuinka taivas on… sininenTaivas on niin… sininen