Luona lamppuni lämpöisenkuluu hetkien kultaVielä pimeys ahmaistenei sua ottanut multaSadun puutarhan aukaisetsinne kahden me jäämmeRuusut kukkivat tulisethetken ympäri päämme
(Refrain:)Kuule ruoskien ikkunaaviuhuu lumiset siimatMeren aavalta raivoaasydäntalviset viimat
Vasten yötä ja pimeäätäytyy lähteä miehenValo ikkunaan häilähtäävielä hetkeksi tiehenLuona lamppuni viipyensitten muuta en tiedäNäen myrskyssä poikasenkäyvän kuilujen viedä
(Refrain)
Auprès de ma lampe réchauffanteS'écoule l'or des instantsEn engloutissant, le noir ne t'aPas encore enlevé à moiTu ouvres un jardin d'un conteNous allons y rester à deuxDes roses enflammées fleurissentUn instant autour de notre tête
{Refrain} :Entends, en fouettant la fenêtreLes flagelles neigeuses sifflentDepuis le large des mers se déchaîneLes brises d'un cœur hivernal
Face à la nuit et le noirIl faut que parte un hommeUne lumière éclate sur la fenêtreEn route pour encore un peuEn demeurant auprès de ma lampeEnsuite, je ne sais pas plusJe vois dans la tempête un gosseMarchant par le bord des gouffres
{Refrain}