Varteen tuulisen tienpoika saapuu harhaillen.Hiekkatietä huomiseenja kengillä kotinsa tuhkaa,jota hän ei jää miettimään.Käy hiljaisuus hänen kannoillaan.Aaveet arpisen maan.Usko, toivo, rakkauskaaneivät käy saattamaankun matka on menneen surma,mistä ei jää jälkeen kertojaa.Käy hiljaisuus hänen kannoillaanKäy jäljissä menneidenraskaimmin askelin.Tuuleen tie häviäävaipuu pilvet kätten koskettaa.
Au bord d'une route venteuseIl arrive un garçon ambulantSur une route sablée à demainEt ses souliers ont de la cendreDe sa maison qu'il préfère ignorer.Il y a le silence qui le poursuit.Les fantômes d'un pays cicatrisé.La foi, l'espoir, tout comme l'amourNe partent pas pour accompagnerLorsque le voyage va tuer le passéNe laissant personne pour en parler.Il y a le silence qui le poursuit.Il est sur les traces des histoiresAvec des pas les plus lourds.Au vent, la route s'en vaBaissent les nuages à la portée des mains.