Hiljaisuus hänen kannoillaan
Varteen tuulisen tienpoika saapuu harhaillen.Hiekkatietä huomiseenja kengillä kotinsa tuhkaa,jota hän ei jää miettimään.Käy hiljaisuus hänen kannoillaan.Aaveet arpisen maan.Usko, toivo, rakkauskaaneivät käy saattamaankun matka on menneen surma,mistä ei jää jälkeen kertojaa.Käy hiljaisuus hänen kannoillaanKäy jäljissä menneidenraskaimmin askelin.Tuuleen tie häviäävaipuu pilvet kätten koskettaa.