PMMP "San Francisco" letra

San Francisco

En kanna kaunaa enkä kaipaa tänne koskaan

kun äiti kuolee, lähden viimein kaupunkiinEn muista niitä, jotka nyt mua hieroo paskaanjos laitan silmät kiinni, nousen taivaisiinNe huutaa raivoissaan: "Ei, mies ei toimi noin!"Kauneus kai loukkaa niitä, minkä sille voinJa ruumistani täällä vaikka pilkataansieluuni koskea ei voi milloinkaan

Vaatteeni, joille irvaillen ihmiset nauraaja höyhenpuuhka, jota nyt niin halveksitaantarvitsee siellä vielä lisää kimaltavaatai muuten hukun massaan monenkirjavaanEivätkä ruuhkaan juutu perheautot vainvaan linja-autot, limusiinit rinnakkainJoskus voin mennä vuorille vain katsomaanalhaalla illoin hehkuvaa maisemaa

En niele tuskaa, vaan shamppanjaa virtanaanverhoudun paljetteihin päästä varpaisiinMinä tunnen kaikkija tietenkin minut tunnetaanvalokeila aina osuu tähden askeliinEi pilkkaa suutei nouse sormi yksikään

En enää pelkääetten ketään löydäkäänja linnun lailla kerran nousen korkeimpaanruumiini vanki koskaan en ollutkaan

Hmm..

San Francisco

No guardo rencor y nunca extraño el estar ahí

Cuando muera mamá, finalmente me mudaré a la ciudadAhora no me acuerdo de aquellos que me embarran mi*rdaSi cierro mis ojos, me elevo a los cielosEllos gritan con enojo "No, los hombres no se comportan así"Supongo que la belleza los ofende pero ¿qué puedo hacer yo?Y aunque ellos se burlen de mi cuerpo aquíEllos nunca podrán tocar mi alma

La gente se ríe y se burla de mi ropaY los manguitos de pluma son tan despreciados ahoraAun necesita más brillo en ese lugarO me ahogaré entre la multitud tan coloridaY no solo autos familiares quedarán atrapados en el tráficoSino también autobuses y limusinas, lado a ladoA veces puedo ir a las montañas solo para mirarAl resplandeciente paisaje que hay ahí, por las tardes

No bebo dolor de este arroyo, sino champañaMe cubro de lentejuelas de pies a cabezaConozco a todosY por supuesto que soy conocidaEl reflector siempre sigue los pasos de las estrellasLas bocas no se burlanNi siquiera un dedo está levantado

Ya no tengo miedoDe no encontrar a nadieY como un ave, algún día llegaré hasta lo más altoNunca fui prisionera de mi cuerpo