PMMP "San Francisco" lyrics

San Francisco

En kanna kaunaa enkä kaipaa tänne koskaan

kun äiti kuolee, lähden viimein kaupunkiinEn muista niitä, jotka nyt mua hieroo paskaanjos laitan silmät kiinni, nousen taivaisiinNe huutaa raivoissaan: "Ei, mies ei toimi noin!"Kauneus kai loukkaa niitä, minkä sille voinJa ruumistani täällä vaikka pilkataansieluuni koskea ei voi milloinkaan

Vaatteeni, joille irvaillen ihmiset nauraaja höyhenpuuhka, jota nyt niin halveksitaantarvitsee siellä vielä lisää kimaltavaatai muuten hukun massaan monenkirjavaanEivätkä ruuhkaan juutu perheautot vainvaan linja-autot, limusiinit rinnakkainJoskus voin mennä vuorille vain katsomaanalhaalla illoin hehkuvaa maisemaa

En niele tuskaa, vaan shamppanjaa virtanaanverhoudun paljetteihin päästä varpaisiinMinä tunnen kaikkija tietenkin minut tunnetaanvalokeila aina osuu tähden askeliinEi pilkkaa suutei nouse sormi yksikään

En enää pelkääetten ketään löydäkäänja linnun lailla kerran nousen korkeimpaanruumiini vanki koskaan en ollutkaan

Hmm..

San Francisco

I don't hold a grudge and i never miss to be here

When mom dies, i'll finally leave to the cityI don't remember those, who rub me to sh*t nowif i close my eyes, i rise to the skiesThey shout in their anger: " No, man doesn't behave like that!"I guess beauty offends them, what can i do about itAnd even though they mock my body hereThey can never touch my soul

My clothes, that people laugh and make fun ofand feathermuff, that is so despised nowneeds still more sparkles thereor i'll drown in the crowd so many coloredAnd not only familycars will get stuck in trafficbut buses, limousines side by sideSometimes i can go to the mountains just to look atthe glowing landscape down there in evenings

i don't swallow pain, but champagne as a streami cover up in sequins from head to toesI know everyoneand of course i'm knownspotlight always hits the star's stepsMouths don't mocknot even one finger is rised

I'm not afraid anymorethat i wouldn't find anyoneand like a bird someday i'll rise to the highesti never was a prisoner of my body