Lapsistain rakkain tää näyttämö onMis kuutamo kujillaan kulkeeTaipunut havu, kesä hoivassa senValkomeren niin aavanJoka aavekuun siivinSaapuu mut kotiin noutamaan
Päällä talvisen maan hetki kuin ikuisuusMi pienen kissan jaloin luokseni hiipiiTääl tarinain lähteellä asua saan misViulu valtavan kaihonIkisäveltään maalaaLaulullaan herättää maan
Este escenario es el mas querido de mis hijosDonde la luz de la luna mueve por callejonesUna rama doblada, el verano en su cuidadoMar abierto vasto y blancoEn las alas de una luna fantasmaViene a llevar me a casa
En la tierra del invierno un momento es una eternidadSe arrastra a mi en pies de gatoVivo donde empieza la historiaDonde un violin se hace el eco de la melodia de un immenso anheloDespertando la Tierra con su cancion