Navikla me, navikla,da je s drugima do jutra.Odvikla me, odviklai da pomislim na sutra.
Stradami u zemlju propadam.Stradam,jer znam da letim, a ipak padam.
Otkrila me, otkrilasve do kostiju i kože.Shvatila je, shvatilasa mnom lako je, sve može.
Stradami u zemlju propadam.Stradam,po šavu pucam, bam, bam, bam.
Kvari me tako jakoi toliko nisko udara.Branim se, šta da radim,kad je previše lepa gadura.
Kvari me tako jakoi toliko pamet pomera.Volim je, šta da radim,to je ipak moja mala gadura.
Totuin siihen, totuinettä hän on muiden seurassa aamuun astiHän kasvoi minusta irti, kasvoi irtiedes ajattelematta huomista
Minä kärsinja minä häpeänMinä kärsin,koska tiedän lentäväni, mutta silti putoavani
Hän tuntee minut, tuntee minutluista aina ihoon astiHän tajusi, tajusiminun kanssani on helppoa, kaikki on
Minä kärsinja minä häpeänMinä kärsin,koska tiedän lentäväni, mutta silti putoavani
Hän tuhoaa minua niin voimakkaastija hänellä on niin vähäinen vaikutusPuolustanko itseäni, mitä teen?Silloin kun se on liian kaunista, paha tyttöni
Hän tuhoaa minua niin voimakkaastija hän tekee minut hulluksiRakastan häntä, mitä teen?Hän on silti minun paha tyttöni