Kirjeitä Paratiisista
Unistani muistanko kasvot hiustesi keskellä hehkuvatilon, surun suuressa vuossa kuin yöstä nousevan auringonkielen tapaan värähtävät puut yksin metsässäänniihin hirtetyistä jää jokainen vaille itkijää
Että meille jäisi päiviemme määrä täytenäettä hämärän päässä pilkottaisi ikkunasta valkea
Kaita polku paratiisiin kulkee läpi painajaistenhirviöitten, kummajaisten, kauppasaksavainolaistentornia ei ajatuksistaansaa, ajatuksistaan torniaja polku paratiisiin -vähiin käy se tievähiin käy se tie
Se on tarina luomisesta, ikuisesta huomisestaeilen eletyn onnen muisto, pakeneva nykyisyysja kun lapsi syntyy, se syö meitä elävältäsyö meitä sisältä, kunnes olemme vanhemmat
Korkea kesän päivä, horisontti ääretönhaukan lento taivaan sineen, ihmeelliseen, uhkaavaanmissä pölyisillä valtateillä viestinviejät vaeltaaauringossa ahavoituu airueitten olkapäät