Outoja aikoja
Kaikki vetää samaa vanhaa köyttä raivoisastiTotisesti vain omaan suuntaansaYksi soutaa, yksi huopaa jos vain juoruilulta joutaaEikä osaa pitää kiinni suutansa
Puurot sekä vellit ovat palaneet jo pohjaanEikä ohjaa kukaan laivaa satamaanElämä on juhlaa, se paijaa sekä pussaaVielä plussaa tarjoo ostoskassistaan
Jään katselemaanVierestä vaanOutoja aikojaTunnen suussani senMaun verisenOutoja aikoja
Vieras olen, vieraammaksi aika minut työntääMyöntää pakko on, se vie mukanaanOtan pillerin ja otan päälle toisenkinNousenkin pois, oloon mukavaan
Ja kun kuljen kaupungilla, tunne en ketäänEnkä mitään, enkä tahdo tunteekaanKuljen kuin haamu, jonnekin kauas poisEnkä vois taakseni katsoakaan