Työt ja päivät
Huomiseksi luvattiin myrskyä, minä valvoin koko matkanIstuin ylhäällä ja mietin mitä siellä tekisinAamuseitsemän, ei minään vuonnaEi viikonpäivänä, ei missään kuussaVilja mätänee pelloille kun on ajateltava tekojaanLinnut mustina varjoina nousevat syksytaivaalleJa vuoteessa on ruumis, se on vielä lämminMutta kuinka monta vuotta, kuinka monta kuukautta
Yöllä kuulen kellojen soivanTässä tyhjässä talossaNäen unta suuresta parantajastaToivon sinun nukkuvan
Sinä kesytät kylpyhuoneessa neljä mustaa lintuaNe on avuttomia, rumia, paholaisen petojaKaikki tämä kuolema menee tekojemme edelleKirjoittaa uudemman runouden, lausuu ääneti viimeiset sanatJa vaikka on kevät, tuuli repii silmut puistaNauraa koivukujalla rakastetun äänellä"olit ainoa johon luotin niin että saatoin pettyä"Nyt pidätän tätä itkua kunnes siihen tukehdun
Ja maa on kevyt käydä, lumivalkoinen