Ihmisen poika
Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaanennen kuin loppuun iltasadun saan,Mä istun hetken ja mietin maailmaaIhmisen poikaa se odottaa.
Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan.ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.Hän siinä kylkeänsä kääntää, miehekkäästi ääntää.Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan.
Voi kumpa matkas onneksi koituisvihaa, katkeruutta et tuntis joutavaaVoi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaankumpa oppisit ajattelemaan
Niin poika kiskoo pojan unta sikeääkehtolaulu kesken taas kerran jää,Liukenee yöhön murheet aikuisenihmisen poikaa kun katselen
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,me sinut tehtiin mutta sinä meidät loitSiinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuenmun silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet
Voi kumpa matkas onneksi koituisvihaa, katkeruutta et tuntis joutavaaVoi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaankumpa oppisit ajattelemaan
Kumpa matkas onneksi koituisvihaa, katkeruutta et tuntis joutavaaVoi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaankumpa oppisit ajattelemaan