Se ei olekaan niin
Ovella lapsi, miten säälittäväkauppaa kevätpörriäistäse teitittelee ja se sanoo päiväätiskit haisee, mua hävettäämä luulin et aika ikävän syöja toivo epätoivoni lyömä luulin, päättyy jokainen yövalonsäteisiin
Mut se ei olekaan niinmullei oo rahaa, lapsi meneeeteinen kasvaa ja pieneneemelkein huudan sen takaisinmä olen hullu ja sekaisinmä luulin aina jotakin jääjota ei pysty hävittämäänedes silloinkaan repimään kun sanoo näkemiin
Mut se ei olekaan niinja ulkona jossain oot sinä ja uuskireä teennäinen valoisuusmä olen verta mä oon välivaltaamä haluan huutaa ja satuttaamä luulin että viha väsyysurus sammuu tai himmentyymä luulin et kipu häipyymenee kadoksiin
Mut se ei olekaan niinmä luulin et hallitsen tänmun mielen ja mun elämänjoo, mä luulin että sinä ja hänjäätte unohduksiin
Mut se ei olekaan niinse ei olekaan niinse ei olekaan niinse ei olekaan niin