Ihminen
Juna joka ei tiedä mihin rata viesilti täysin raiteillaanKivikova kuva kuin lasi, jalokiviKivi on kova,
Minä EnOlen ihminenMutta mikä se onihminenMikä se onihminenMutta mikä se onolen ihminen
Palapeli kylän viisan naisen luohiihtelin kuitenkin, vaikka pelkäsinOli talvi tietenkinlumi suli poisalkoi hihittää kun katsoi outoa hiihtäjääJa koko kylä nauroi
Minä en ole ihminenMutta mikä se onihminenMikä se onihminenMutta mikä se onolen ihminen
Timanttisilmä ja kultasuukauan eläköönMe muut mennään rukoilemaanrahapyhättöön
Oven takana joku koputtaakuka, kuka se siellä ruikuttaaaina vaanVoi kun pääsis lepoon haudan viileyteen ja rauhaanJäis lasista puhalletut kaupungitja kullatut sekunnitja kivikova kuva kuin lasi, jalokivikivi on kova
Minä enOlen ihminenmutta mikä se onihminenMutta mikä se onihminenMikä se onolen ihminen