Rikkisuudeltu
nainen makaa yksin vuoteellaanpeitto turvanaanääriviivat vartalonsapiirtää kuvan seinään valkeaan
siinä näkee hiekkadyyninjota karavaani vaeltaakeidasta se janoaavaan keidasta ei löydy päältä maan
sydäntä ei kierrättää voisiinä liikaa mustaa onsydäntä ei kierrättää voise on miltei loppuunkulunut
vaan sillä on ruusuja sormenpäissäja sillä on sieluja seitsemänsillä on liekit hännännokassahuulet on suudeltu rikki
mies on yksin huoneessaantyhjä lasi kourassaanpuhunut on henki pullonkertonut niin monta tarinaa
aina samat aina lohdullisetovat neuvot viisaammanlisää niitä janoaavaan lisää ei nyt löydy päältä maan
sydäntä ei kierrättää voisiinä iso reikä onsydäntä ei kierrättää voise puhki on palanut
enkä mä tiedä sitä missä mun kotini on
vaan sillä on ruusuja sormenpäissäja sillä on sieluja seitsemänsillä on liekit hännännokassahuulet on suudeltu rikki
sillä on ruusuja sormenpäissäja sillä on sieluja seitsemänsillä on liekit hännännokassahuulet on suudeltu rikki