Kaunis ihminen
Hän tuhisee ja tuhlaa pienokaisen tuoksuaan,uusi voima, kaikki voipa, viattomuus otsallaanPian hän maasta nousee, löytää avosylin,kaiken mitä tarjoo lyhyt loma lapsuudenKatson häntä hiljaa, tiedä muuta en,on kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen
Koulun piha täyttyy niin kuin aina aamuisin,hän seisoo vasten kylmää seinää niin kuin teki eilenkinMykkänä hän seuraa kuinka ilkamoiden,toiset ohi kulkee suureen tulevaisuuteenKoulun kylmä seinä, soitto kellojen,on kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen
Hän nojaa linja-auton huurtuneeseen ikkunaan,taas lienee pitkä työläs päivistä yksi takanaanUnelmiaan seuras otti niistä vastuun,täyttää tehtävänsä rientäessä vuosienPysäkille valoon katulamppujen,kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen
Vielä yksi autokuorma tänään viedään kaupunkiin,kun lapsista myös nuorin omilleen jo muutettiinÄkkiä on niin talo käynyt hiljaiseksi,äsken vielä raikui naurut kipu rakkaudenKäteen toiseen tarttuu hetken miettien,kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen
Iltauutiset ja säätä, kello käy jo yhdeksää,viime vierailusta viikko, koskahan ne kerkiääPettymys ja riemu, haaveetkin jo maaksityrskyn jälkeen haaksi tyvenessä seisahtaaKuvat lastenlasten kuvat uutistenkaunis ihminen, on sentään kaunis ihminenKaunis ihminen, kaunis ihminen