Kummitusjuna
Pari vuottavanhensi minuaainakin kymmenellänyt en voi kuin ihmetelläkuinka nopeastiohi kiitävättutut ja vieraat maisematuudet ja vanhat asemat
Uni laskee peitonelämäni ylleja taas kaikki sekoittuukunnes viimein erottuumies, joka kantaaitkemätöntä itkuaanläpi kylmän maanuudestaan ja uudestaan
Kummitusjuna!
Katselen aamuyötäjunan ikkunastaaamukasteisia,usvaisia peltojaNäen itseniusvan keskelläyksin seisomassauudella asemalla
Kummitusjuna!sinne kirottuna...Kummitusjuna!...istun noiduttuna!