Iankaikkinen
Yö kestää vuorokaudeneikä lopu sittenkäänkellon viisarit liikkuvat, mutta aika eiliiku mihinkään
Silloin ikävä kävelee sisällevaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmällese istuu alas, se istuu vieläsyliänikin syvemmälle...ja syvemmälle
Iankaikkinenkulkee isäntänä pelloillaanihmisen sielu taskussaanihmisen sydän rinnassaan
Kuoleman jälkeen on elämääolen todisteena siitäolen kuollut kerran ja toisenkineikä sekään riitä
Enkä minä tätä kirjoittanuttämän kirjoitti ikävä tai kaihoja pisarana sateessa onyhden ihmisen rakkaus tai raivo