Pohjanmaan kautta
Ei pojasta polvi paraneKuljen kömpelöin liikkein täälläPohjoisen maan päällä
Jossa sukupuu seisoo vahvanaSen kuulen havisevan, varisevanJa tuulipukujen kahisevan
Pilkkeenä isän silmäkulmassaOlisi parempi ollaKuin melankolian vainiolla
Jolla seisoo mykkä kansaAuringonlaskua tuijottaenHiljaa valtioksi muuttuen
Isän, pojan ja pontikanNimeen täällä kaikki vannotaanKautta pohjanmaanYksi kerrallaanJoutuu luopumaan haaveistaan
Sateenkaaren juureltaTyhjää kirstua kotiin kannetaanHangesta hautaanKieltä rautaanUudestaan ja uudestaan
Ikkunoista katsovat silmätJoilla ei ole kotiaToisia kodittomia
Etsien aurinkoa jokaJossain lähiön takanaMakaa kai jo kuolleena