Asemalla
Mies nousee vuoteestaan, kävelee keittiöön.Ruoat jääkaapista heittää pois, heittää pois.Lähtee ulos, tarkastaa lööpit.Turhuutta tuhahtaa, mies varma on, mies varma on.Kioskille pysähtyy, ostaa tupakkaa.Myyjä juttelee, mies kuule ei, mies kuule ei.
Asemalla ihmiset kummissaan,Juna on myöhässä taas.
Mies nousee julkiseen, maksaa ja matkustaaAsemalle keskustaan, ja hyppää pois, ja hyppää pois.Ottaa junan kohti sohjoista pohjoista.Ikkunassa ikävyys, on marraskuu, on marraskuu.
Miehellä on kiire, miehellä on kiire pois.Miehellä on kiire, miehellä on kiire pois.Miehellä on kiire, kiire, miehellä on kiire pois.Miehellä on kiire, kiire, miehellä on kiire pois.
Mies nousee junastaan ja vaihtaa raidetta.Katsoo kelloaan, "se on täällä pian, se on täällä pian".Ja taivaanrannasta saapuu se rauhantuoja.Mies ottaa askeleen, juna halkaisee, juna halkaisee.
Hmm..
Lumen alle
Sun kasvos mieleeni kun saanYö hieman viileneeJa tauluun tummaan putoanAinoaan vastaukseen
Taas pimeyteeni piiloudunPuen kultaan, palttinaanJa minuun nojaa joku puuSisällään huminaa
Ja taas minä ryömin viereesiNiin kuin lumen alleJa taas minä kaadun viereesiNiin kuin hautaan, lakanalle
Sun nuoriin silmiis heijastuuJo monta tarinaaJa jotkut meistä haavoittuuOsaa vain matkustaa