Kun Minä Kotoani Läksin
Kun minä kotoani läksin niin pilvet ne varjoiliJa kaikista katkerimman kohtalon mulle maailma tarjosi
Kylän karkeloissa tullin tytösen tuntemaanEnkä minä loistetta sinisistä silmistä unhoita milloinkaan
Eikä mun ikäväni haihdu täälla outojen seurassaEnnen kuin kukki se orjan ruusu minun hautani reunalla