Risti kaulassa helvettiin
Ilmassa on ruudin katkuasokeana kuljen savun seassapääni painaa, nuolen haavojavasta savun hälvettyä tajuannäky mieleen painuuikuisiksi ajoiksi.
en unohda heidän kasvojaanen ikuisuuden huutojaansiksi vaadin yhden lupauksenlupaa etten pääse taivaaseenvaan sinne minne ansaitsen.
kuvajainen lähteen pinnallasieltä katsoo kalmankalpeinakasvot tappajan ilman ylpeyttäsynnintahrat koetan häivyttäämuistot vain vahvistuujoka yö yhä pahemminsyvälle ne tatuoituuikuisiksi ajoiksi.
en unohda heidän kasvojaan koskaanen ikuisuuden huutojaan milloinkaansiksi vaadin yhden lupauksenlupaa etten pääse taivaaseenvaan sinne minne ansaitsen.
joskus aikani koittaasilloin pitkästä aikaaavaan tämän vanhan rasiansyyllisyyteni painavanpunaisesta sametistasieltä laitan ristin kaulaanse ei tarkoita kuitenkaan,että anteeksi antoa kaipaan.
en unohda heidän kasvojaan,enkä ikuisuuden huutojaanvaikka risti kaulassa kuljenlupaa etten pääse taivaaseenvaan sinne minne ansaitsen.
kun matkani alkaamitä mä toivon niinnyt matkani alkaaristi kaulassa helvettiin.