Lihan syvyyksiin
elko tanssii hymyn laidallaiho luiden kaunistuksenavalkeassa pinnassasi suonet kuohuu, salamoivalo pyhin sotajoukoinhiipii ihmeen ääriviivaaavaruuden kalvon alla kirkonkello huminoitoinen tahtoo jatkuvuuttatoinen hetken kestäväntoinen ottaa vaatteet pois ja toinen riisuutuutoinen kasvaa hellyydestätoinen käärmevyyhden allahiillos kytee kumpaisenkin häpyluiden holvissa
Tässä kuoro laulaa ajastakun pyhää maata vallattiintässä kuoro laulaa:Ei se ennen ollut näinoltiin vain ihmisiäelävältä haudattuina jokapäivän ankeuteenelävältä haudattuina jokapäivän ankeuteenelävältä haudattuina jokapäivän ankeuteenelävältä haudattuina syvyyksiin, ankeuteen
Hiki hioo kasvoluitahampaat välkyy, huuto raikaavettyneillä ohimoilla kaaret sädekehienminä tunnen pienuutenikannustavan julmuuteenkannattelemana taakan rajattoman armottomuuden
Tässä kuoro laulaa ajastakun pyhää maata hävittiintässä kuoro laulaaajasta
Pian loppu julmakuten täällä sopii olettaanousee, voittaa jumaluuden, jota kokeiltiinjoka tahtoo rakkauttamieli täynnä pelkkää vihaaherää ludelavitsaltanyrkki kauhoo kylmää lihaa
Ei se ennen ollut näinoltiin vain ihmisiäelävältä haudattuina jokapäivän ankeuteenelävältä haudattuina jokapäivän ankeuteenelävältä haudattuina jokapäivän ankeuteenelävältä haudattuina jokapäivän ankeuteenelävältä haudattuina jokapäivän ankeuteenelävältä haudattuina syvyyksiin, ankeuteen