Elokuun kruunu
Eilen kruunua oksista punoinheitin mereen, en laskenut päähänikirjassa kerrottiin vanhan ystävänkuolleen kesken matkaanämä päivät on lyhyitälyhyemmiksi käyvätsilti tai juuri siksi tunnenettä jokin kasvaa.
Nyt tarinat huuhtoutuvatmereen virran mukanase tuo syksyn lehtiäja kevään suurta tulvaa.
Tämän halusitko minulle opettaatämänkö tahdoin nähdäkun kävelimme pimeässä peläten javiluissamme aina rantaan asti.aivaalla ei kuuta näyonhan silti tähdeton vielä kesä mutta kohta on syksy.
Kerto:Hei, jos unohdat kaikensilloin tulen takaisin, otan osani,luovin elokuun virtaa. (2x)
Aamulla löysin hietikolta rakastelun jäljetnuotiopaikan ja tyhjät pullot,jotain tummaa niin kuin vertavieläkö kauan tänne täytyy tulla jotain hakemaanolitko se sinä, vai?En taida muistaa, välittää.
Nyt tarinat huuhtoutuvat...
Kun katsot molemmilla silmilläon vain tanssi, ei mitään muutamutta päästäksesi sinnesinun on kuljettava loputtomat kilometritmeren rannassa vaahto uilinnut viistää vettäon vielä yö mutta kohta on aamu.
Kerto (2x)