Elämän nälkä
Tää niitä aamuja on kun en tiedäKannattaako nousta vai jäädäVetää peitto yli päänJa hautautua alle kivisen kuorenAamuyössä sydän yksin lyöEikä pääse läpi surujen vuorenPelko pimeyttä pitkin liikkuuTuntuu niinkuin päivää ei tulisikaan
Ja silloin kuin henkäys aamutuulenJokin täyttää tämän pienen huoneenSe mut viimeinkin herättää
Elämän nälkäHyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästäMinut pystyyn kiskaiseeElämän nälkäIstuu olkapäällä käskee lähde jo täältäMua eteenpäin rohkaisee
Elämän nälkäEteenpäin rohkaisee
Verhot sivuun liukuu ja katsonKuinka valo pois työntää varjonJoka sieluni yöhön kietoiVaikka irti siitä päästä tahdoinKun olin maahan lyöty eikä kukaanVoinut yli syvän virran mua kantaaElämä välissä taivaan ja maanElämä syksyyni valonsa tuo
Ja silloin kuin henkäys aamutuulenSe täyttää tämän pienen huoneenSe mut viimein herättää
Elämän nälkäHyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästäMinut pystyyn kiskaiseeElämän nälkäIstuu olkapäällä käskee lähde jo täältäMua eteenpäin rohkaisee
Elämän nälkäEteenpäin rohkaisee