Vailla suuntaa
Ne päivät, joiden aikana et nähnyt edes eteesiminä pidin susta kiiniNe päivät, joina aurinko paistoi liian kirkaana sinun silmiisiNe illat, joiden aikana toisiimme turhauduttiin, tulivat niin huomaamattaNe hetket, jotka huojuit reunalla ja tiesit vielä putoavasi
[Kertosäe]Silloin, kun elämä oli helppo ja me pystyimme mihin vaanei huolet, murheet painaneet, kun sinä niitä autoit kantamaanJa nyt se kaikki mennyt on, kun pohjoistuuli alkoi puhaltaaNyt, kun lukuni on pariton, oon vailla suunta ja mua paleltaa
Ne kadut, joiden varrella et katsettasi koskaankoskaan uskaltanut nostaaNe kadut, joiden varrella minä kuljin vierelläsi, suljin sut syliiniMihin sä nyt meet? Onneni rippeet, tuuleen haihtuneet
[Kertosäe]