Kaksi puuta
Minä rakastan näitäiltojani kanssans sunkun hetken päässä aamu odottaa
ja me nauramme jasilmiämme pyyhimme jahelppo huominen on unohtaa
oomme taas kuin kaksi lastajotka aikoinaanpuolivahingossa lähtisamaa tietä kulkemaan
ja sä viet mut ikkunan luoja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"
kaksi vanhaa puuta sateen pieksämääkatsoo kevääseen, seisoo erilläänja kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nääkatsoo kevääseen, seisoo erilläänja jossain alla maanne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
kaksi ylvästä ja nuortavarmoina on voimistaantaivaan kantta kohti kasvaneet
ehkä vuodet ovat kuortaja talvet viimoillaanhiukan ohuemmaks raapineet
kuinka onkaan kaksi lastamatkan myötä muuttuneetse ihme on kai vastaoomme tänne selvinneet
ja sä viet mut ikkunan luoja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"
kaksi vanhaa puuta sateen pieksämääkatsoo kevääseen, seisoo erilläänja kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nääkatsoo kevääseen, seisoo erilläänja jossain alla maanne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
kaksi vanhaa puuta sateen pieksämääkatsoo kevääseen, seisoo erilläänja kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nääkatsoo kevääseen, seisoo erilläänja jossain alla maanne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan