Etten säikytä kaloja
Otan sakset istun ikkunalleHiuksesi sylissäni tuoksuvat työlleTuuli vie ne sormistaniLeikkimään kaupungin tomun kanssa
Tiedän yhden pienen pojanSe käy aamuisin järvellä ongellaValo on haalistanut vanhan kuvanVeden pinnan ja puseron raidat
Katselen poikaa matkan päästäEtten säikytä sitä enkä kalojaOnkiretkestä on aikaaKosken niskaasi, sen kaari on muuttunut
Nukahdat polveani vastenLäpi metsikön takaisin ongelleLasken sakset olen paikoillaniEtten säikytä teitä enkä kaloja