Meidän syntimme
Laulu on paikka, jossa suru etsii avaimiaPölyttyneen pitkän mustan takin taskuistaLaulu on paikka, jossa haudattuna kukkapenkkiinLöytyy nippu kultaisia lapsenhiuksiaLaulu on matka uuteen valoon, missä tuuli leikkiiKauan sitten pudonneilla haavanlehdilläLaulu on tukahtunut itku onnen tielläJoka väittää ettei kaikki ole menetettyä
Anna meilleMeidän syntimme anteeksiAnna meilleMeidän jokapäiväinen kykymme suruunSillä emme tiedä erheittemme kantomatkaa
Laulu on kaikki nämä sanat välillämmeKulkematon pitkä tie, päivä kohoamatonLaulu, välittömän tyydytyksen ansaPaholaisen suurin työ - ettei häntä ooJa meri kiehuu, horisontti matalaKuin esirippu joka turhaan kaipaa repeämistäänKun laulu kulkee kaikki valheet kantaenJa tietää etten niitä näe, ne hetken lämmittää
Turhuutta vain on ihoon raapustetut pyhät luvutkinTurhuutta vain jokainen tyhjä aika, katkeroitunut