Laavaa
Meren syvän pinnan allaJokin kuumaa virta liikahtaaPäästää käärmeet, madot irtiJa myrskyn suuren nousemaan saaNyt on aallot suuren suuretMeri kallioihin kirjoittaaNimiä niin muinaisiaEttä kivet hajoaa
On kuin jokin vieras kuuOis äsken kulkenut kasvoillasiOn kuin oisin kuullut kieltäJota mielipuolet vain ymmärtääOn kuin vaihtanut ois paikkaaSydän rinnassaanOn kuin jokin vieras kuuOis äsken kulkenut kasvoillasiNiin julmana
On sydän täynnä laavaaSe palaa rinnassaanSe ihon läpi polttaaJa itkee murheitaanOn sydän pelkkää haavaaSe palaa, kiduttaaSe hehkuu ja se vaatiiSe hullu laskee omiaan
Hylättyjen armeijassaVäki jäinen huutaa kostoaanVannoo terän kylmän nimeenItkee ilman omaa ruumistaanIkuisen vihan päivä pianSe meidän yllemme lankeaaJa portit murtuu tieltäVanhimpien vaistojen
On kuin jokin vieras kuuOis äsken kulkenut kasvoillasiOn kuin oisin kuullut kieltäJota mielipuolet vain ymmärtääOn kuin vaihtanut ois paikkaaSydän rinnassaanOn kuin jokin vieras kuuOis äsken kulkenut kasvoillasiNiin julmana
On sydän täynnä laavaaSe palaa rinnassaanSe ihon läpi polttaaJa itkee murheitaanOn sydän pelkkää haavaaSe palaa, kiduttaaSe hehkuu ja se vaatii
On sydän täynnä laavaaSe ihon läpi polttaa
On sydän täynnä laavaaSe palaa rinnassaanSe ihon läpi polttaaJa itkee murheitaanOn sydän pelkkää haavaaSe palaa, kiduttaaSe hehkuu ja se vaatiiSe hullu laskee omiaan