Baikonur
katson tätä jumalanhylkäämää ratapihaa taasruoho nousee ruskeana kiskojen välistäistun suojaan penkille kun tuulen hampaat puraiseeaseman hormit jäähtyneet pikkulintujen kodiksi
kerran laivat seilaa kohti tähtiäkerran räjäytetään suuri käytäväkerran sulatetaan aurat miekoiksikerran tyhmyritkin kelpaa jumalan kynäniekoiksi
minussa on kirjoitusta kovin vähän tänäänmahtavia suunnitelmia suuriin valloitusretkiinen etsi sovitusta enkä kaipaa kunniaaminä olen unohtanut miltä tuntuu rakastaa