Aura
elämän keskipäivässäminäkin eksyin synkkään metsäänaamupäiväin kappaleisiiniltojen ikäväänmissäkasvot puhuvat omaa kieltäänoppivat suruaan nauramaanja elämän hauraat astiatkatsovat ihmetellen toisiaan
askel ja pysähdys kerrallaanyksi nurin, yksi oikeinetsi tietä joka hehkuu,polkua joka puhuu
Refrain:se on käsiesi liikkeissäse on taivaankannen valoissase on päivällä ja yöllä ja ainase on täällä se on muuallase ei puhu, ei voi vastataolen ymmärtänyt tämän sen valossa
talvi toi meidät tähän paikkaanmissä lepäämme kylki kyljessäopimme enemmän toisiammeopimme ajoissa luopumaanen ehkä tiedä mitä tehdävaikka joskus olenkin varmaja joskus makaan aivan hiljaaja uskallan vain epäillä
jos yrittäisin puhua vain sanojakäsiin jäänyt kosketuksen palojatäytyy luopua, ajatella uudelleenitsensä ja muut
Refrain