Eikö kukaan voisi häntä rakastaa
Vettä kantaa laihan kaivonVanhaa tottumustaan vaalien.Pihamaallaan polviin yltääHeinänvarsi viimevuotinen.
Rakkaus vailla loistoaanJäänyt ei asumaan.Pienen palan katkeranAntoi armostaan.
Eikö kukaan voisi häntä rakastaa?
Onni, autuus ihmislapsenEtsii mahdotonta itseään.Näillä sijoillaan on sen arvo alhainenJa toiveet tuulen viemää, kadonneet.
Rakkaus vailla loistoaanJäänyt ei asumaan.Pienen palan, katkeranAntoi armostaan.
Siksi ajattelen,Eikö kukaan voisi häntä rakastaa?...kukaan voisi häntä rakastaa...
Satujesi luvattu maa, unholan varjomaa.Sadan vuoden syys taukoaa,Kun piha on vaiti, ilman vedenkantajaa.
Vettä kantaa laihan kaivonVanhaa tottumustaan vaalien.Pihamaallaan polviin yltääHeinänvarsi viimevuotinen.