Lapsistain rakkain tää näyttämö onMis kuutamo kujillaan kulkeeTaipunut havu, kesä hoivassa senValkomeren niin aavanJoka aavekuun siivinSaapuu mut kotiin noutamaan
Päällä talvisen maan hetki kuin ikuisuusMi pienen kissan jaloin luokseni hiipiiTääl tarinain lähteellä asua saan misViulu valtavan kaihonIkisäveltään maalaaLaulullaan herättää maan
See lava mu lastest kõige armsam onkus kuu oma põiktänavatel kulgebväändunud mänd, suvi ta hoole allValgmeri nii suur ja lai,see vaimukuu tiibadelmulle koju tuleb järele
Talvise maa peal hetk kui igaviksee väikse kassina mu juurde hiilibSiin oma loo lähtel elada saan, kusviiul meeletu igatsuseigavikuheli maaliboma lauluga äratab maa
Gyermekeim közül a legdrágább szín,Hol a holdsugár utcáit járja.A meggörnyedt fenyőt gyógyítja a Nyár,és a fehérség árja,mely a lidérc hold szárnyánérkezik, s hazakísér.
A hófödte tájon Örökkévalóság,Ki egy kiscica mancsain lépdel,Itt meséim forrásánál élek én,Hol örök művét festia hegedű húrja,s dalával a Földet kelti
http://dalszoveg-forditas-lyricsvideo.hu/
Esta é a fase mais querida dos meus filhosOnde o luar move-se pelas vielasUm galho curvado, um verão em seu cuidadoUm vasto, claro e aberto marNas asas de uma lua fantasmagóricaVem me levar para casa
No país do inverno cada momento é uma eternidadeRasteja até mim nas patas de um gatinhoTenho que viver aqui onde a história começaOnde um violino ecoa a eterna melodia de uma saudade imensaAcordando a Terra com a sua canção