Nahkatakkinen tyttö
Hän tulee vastaan ei-mitään ilmein.Nuori elämänsä on kahlittu vaunuihin.On vainuissa lapsi, taas sataa lunta.On tähdet yksin rooleissaan,kun hän työntää lastenvaunujaan.Ja kulkee ilman saattajaa.
Hän on ollut joskus nuori nainen.Käyttänyt aineita spiidistä tinneriin.Maanantai aamut vain yhtä tuskaa.Näin eilisen muistot vierellään, hän on herännyttuntien kipeää. Yksin jäämisen tunteen häpeää.
Kerto:Hän on nahkatakkinen tyttö.Sama tyttö on nähnyt helvetin.Nahkatakkinen tyttö.Se sama tyttö on uskonut ihmisiin.
(Kerto toisto)
Hän tulee vastaan ei-mitään ilmein.Tulee ei mistään ja päätyy ei mihinkään.Tietäen on jossain yksinäiset, jotka nuoruuden leikeistäluopuen paljon saivat vain yksinään kantaen, palapeliävirheistä liitelleen.
On tyhjentynyt estraadimme, on ihmiset jättäneet narikan tyhjilleen.Takahuoneessa on vain pieni nainen, joka levinneetmaskarat kasvoillaan ja pudistaa päätänsä pahoillaan.Ja show vain jatkaa kulkuaan.
(Kerto x 4 )