Kerjäläisten valtakunta
Heitin veteen pienen kiven ja se särki kuvaniOli vastarannalla lapsi, joka minua seurasiHänen polvihousun taskuun eivät kivet mahtuneetJa pienet polvensa olivat verille kaatuneet
Tuo poika mulle viittoi kädessään kaarnan palanenHän halusi lähettää sen yli veden mutkaisenTuo viesti joka lähti ei saapunut milloinkaanJa tuo suuri vesi peitti huutomme pauhullaan
Kerjäläisten valtakuntaan eivät herrat saapuneetEikä yli suuren veden hätähuudot kuuluneetKerjäläisten valtakuntaan pääsee kaarnalaivalla vainSe mikä hukkuu ja mikä säilyy, sen pidän omanain
Tuli taivaanrannan takaa tulivaunulla muukalainenSe laskeutui vastarannalle vieden pojan resuisenJa poika vaunuun nousi käsiään heiluttaenNäin poistui tulivaunut meidät erottaen
Mä tulen tähän rantaan taas yhä uudestaanJa heitän veteen kiven, joka kuvani musertaaMä istun iltaan asti vain häntä oottaenTuo rääsyläinen tietää jotain mitä tiedä en
Kerjäläisten valtakuntaan eivät herrat saapuneetEikä yli suuren veden hätähuudot kuuluneetKerjäläisten valtakuntaan pääsee kaarnalaivalla vainSe mikä hukkuu ja mikä säilyy, sen pidän omanain