Taivas tietää
Taivas yksin tietäämilloin mies tää uskaltaa,sanoa sen ääneen että yksin on niin haikeaa,että ei oo laulu enkelten tai tuike tähtienvailla rakkautta minkään arvoinen.
Nyt kun iltataivaan rusko hiljallensa himmeneemonet muistot yön kuin varkain valaisee.
Taivas tietääsua kuin näin mä muistelen,melkein tunnenkätes kädessäin hentoisen.Taivas tietääviime yönä unta näin,että sua sain pitää sylissäin.
Taivas tietääpalata jos voisin vain,aivan kaikensulle soisin omastain.Taivas tietääkoskaan en voi unohtaa,mitä on kun paljon rakkautta saa
Taivas yksin tietää kohtaammeko uudelleen,voiko kukkaan puhjeta se minkä uskoin kuihtuneen.Omat virheeni mä vihdoin valmis oon nyt myöntämäänpienet sekä myös ne suuret, kuten tää.
Vaikka hellyyttä mä kaipaansun aina tiesinkin,silti liian harvoin sua mä kosketin.
Taivas tietääsua kuin näin mä muistelen,melkein tunnenkätes kädessäin hentoisen.Taivas tietääviime yönä unta näin,että sua sain pitää sylissäin.
Taivas tietääpalata jos voisin vain,aivan kaikensulle soisin omastain.Taivas tietääkoskaan en voi unohtaa,mitä on kun paljon rakkautta saa.
Niin kuin mä tiedän päivän jälleen koittavan,yhtä varmasti,yhtä varmasti,sua rakastan
Melkein tunnenkätes kädessäin hentoisen.Taivas tietääviime yönä unta näin,että sua sain pitää sylissäin.
Taivas tietääpalata jos voisin vain,aivan kaikensulle soisin omastain.Taivas tietääkoskaan en voi unohtaa,mitä on kun paljon rakkautta saa,mitä on kun paljon rakkautta saa.